Huopakauppias tuntee työllistämisen riskit
Huopatehdasta Jämsän Koskenpäällä johtava Emilia Koikkalainen sanoo, että tasa-arvokysymykset nousevat esiin yrityksien arjessa.
Sanonnan mukaan huopatossutehtaassa on hiljaista.
– Lienee ollut varsinainen vitsiniekan murjaisu, sillä huopatossujenkaan teollinen valmistus ei hiljaista ole, oikaisee Koskenpään Huopatehtaan omistaja ja yrittäjä Emilia Koikkalainen.
Kuokkanen on luotsannut yritystä nyt neljä vuotta. Tätä ennen hän oli toiset neljä vuotta isänsä Matti Koikkalaisen opissa.
Historiaa yrityksellä on lähes sata vuotta. Vuonna 1922 perustettu tehdas on muuttanut muotoaan vuosien varrella. Tehtaassa valmistettiin vuosikymmenet erilaisia huopajalkineita. Ovatpa Marskin huopasaappaatkin saaneet muotonsa Koskenpäällä. Vuosikymmenten saatossa yritys on erikoistunut palvelemaan teollisuutta ja tuotannollisesta valmistuksesta on kehitytty laajasti palvelevaksi huopatukuksi ja jatkojalostajaksi.
Yrittäjä venyy
Pienessä yrityksessä työntekijöiden muutokset voivat heilauttaa arkea nopeasti. Neljän hengen yrityksessä äitiys- ja vanhempainvapaat tai pitkät sairauspoissaolot vaativat yritykseltä muutoksia arkeen. Ei ole töitä, joita jätetään tekemättä. Viime kädessä työt tekee yrittäjä itse.
– Itse olen ollut onnekas, meillä ei juurikaan sairastella normaaleja kulkutauteja kummempia. Vanhempainvapaidenkin ”riskit” rajoittuvat konttoriin, jossa meitä on kaksi alle 40-vuotiaista naista. Tosiasia kuitenkin on, että yhden hengenkin poissaolo tuotannosta tai hallinnosta näkyy yksilöiden kuormittumisessa. Tällä hetkellä hallinnon työparini on palaamassa osittaisen vanhempainvapaan kautta töihin. Tässäkin suhteessa olen onnekas, että työntekijäni puolison työtehtävät ja -paikka ovat mahdollistaneet osittaisen vanhempainvapaan myös hänelle. Muutoin oma tilanteeni voisi olla melko karu. Olen itse kesästä lähtien hoitanut kahden ihmisen työt.
Oman yrittäjyyden ja yrittäjäverkoston kautta kautta yhteiskunnan muutostarve on konkretisoitunut huopakauppiaalle yhä vahvemmin:
– Yhteiskunnaltamme vaaditaan uudenlaista tekemisen kulttuuria. Tasa-arvokysymykset nousevat esiin yrityksien arjessa. Nuorten miesten syrjäytymisriski työmarkkinoilta on huolestuttava piirre, johon on löydettävä ratkaisuja.
Koikkalainen muistuttaa, että perhevapaiden nykyinen epätasainen jakautuminen lyhentää naisten työuria ja vaikuttaa kielteisesti naisten urakehitykseen ja vaurastumiseen aina eläkekertymään saakka.
– Hoitovastuun tasapuolisempi jakautuminen edistää tasavertaista vanhemmuutta ja samalla parannetaan naisten asemaa työmarkkinoilla. Jokainen koti valitsee arvonsa. On kuitenkin muistettava, että yhteiskunnan tehtävänä on kannustaa kohti tasa-arvoisempaa työelämää ja luoda kestävä rahoituspohja.
Aina ehtii, jos haluaa
Työelämän vastapainoa antavat yrittäjyysjärjestön verkosto ja aktiivinen nuorkauppakamarilaisuus, josta on tullut Koikkalaiselle elämäntapa.
– Nuorkauppakamari (Junior Chamber International) on mielestäni maailman paras harrastus. Se on kasvattanut vaikuttamisen ja johtamisen taitojani, antanut mahdollisuuden vaikuttaa omaan yhteisöön sekä tuonut maailman kotiovelleni Keuruulla. Olen kahdeksan vuoden ajan palvellut JCI:ssa ja ensi vuonna minulla on kunnia olla osa eurooppalaista kehitystiimiä, JCI:n European Development Councilia, joka tukee paikalliskamareiden kasvua ja kehittymistä ympäri Eurooppaa. Olen luonteeltani kehittäjä ja tekijä, jota vapaa-ajankäyttöni kuvastaa hyvin.
Mahtuu Koikkalaisen arkeen vielä Keuruun kaupunginhallituksen jäsenyyskin.
– Kaikki aina säännöllisesti hämmästelevät, että miten kaikkea ehdin tekemään. Olen kuitenkin todennut, että kaiken, mitä haluaa, ehtii tekemään. Kyse on enemmän asenteesta, motivaatiosta ja lopulta arvovalinnoista.
Teksti: Eeva-Kaisa Rouhiainen