Annamaijan ajatuksia, kohti puoluekokousta

Paljastan heti alkuun faktan itsestäni. Olen ollut Kokoomuksen jäsen vuodesta 2011 ja työskennellyt Kokoomuksen organisaatiossa vuodesta 2022, mutta en ole koskaan osallistunut varsinaiseen puoluekokoukseen.  Olen osallistunut vuoden 2023 ylimääräiseen puoluekokoukseen, jossa nykyinen tasavallan presidentti Alexander Stubb nimettiin puolueen presidenttiehdokkaaksi, mutta kolme päivää kestävään spektaakkeliin, joka meitä Jyväskylässäkin ensi kesänä odottaa, en ole aikaisemmin osallistunut.

Nyt menen suoraan syvään päätyyn. Samalla, kun osallistun ensimmäiseen puoluekokoukseeni, olen myös järjestämässä sitä. Hurjaa, eikö? Paikka tälle on mitä mainioin eli rakas kotikaupunkini Jyväskylä ja tapahtumakeskus Paviljonki, joka sijaitsee vain joitakin satoja metrejä kotiovestani. Etu lyhyestä matkasta kokouspaikalle ei koske pelkästään minua, sillä kuten tulette ensi kesänä huomaamaan, on yksi Jyväskylän eduista tapahtumakaupunkina kompakti koko ja lyhyet sekä sujuvat siirtymät paikasta toiseen.

Mitä kaikkea meillä on ensi kesänä luvassa? Tietysti asiaankuuluvat kokous- ynnä muut kuviot, mutta sen lisäksi haluamme tarjota kokousvieraille muitakin elämyksiä. Kaikkea emme toki paljasta vielä. Omalla työpöydälläni on erityisesti lauantain iltagaalan järjestelyt. Toivoin erityisesti pääseväni mukaan tähän työhön, olen nimittäin ennen politiikan pariin hyppäämistä ollut pitkään ravintola-alalla ja mukana tekemässä erilaisia tapahtumia. Tiedossa oleva pöytäkarttoihin hautautuminen kuulostaakin oikein kotoisalta. Päivällä tulette löytämään minut Paviljongin info-tiskiltä, jossa opastan kokousvieraita kaikessa tarvittavassa.

Mitkä ovat tunnelmani nyt, kun puoluekokoukseen on aikaa tätä kirjoittaessani 204 päivää, 2 tuntia, 14 minuuttia ja 10 sekuntia? Innostuneet ja vielä levolliset. Paljon on vielä tehtävää ja arvelen levollisuuden tunteen pikkuhiljaa kaikkoavan. Minusta se kuuluu asiaan. Tiedän, että meillä on täällä hyvä tiimi ja hyvät yhteistyökumppanit, mutta silti pitää olla tietty säpinä ja jännitystä ilmassa, kun isoa kokonaisuutta tehdään. Ei lähdetä löysin rantein, eikä tekemään hyvää, vaan erinomaista. Tietenkään säpinä ei saa karata koheltamisen puolelle eikä työstä saa hävitä ilo.

Viisi-vuotias poikani totesi tänä aamuna, kun kiireessä häntä hoputin, että pitäisi olla iloisempi naama ja iloisempi puhe, niin asiat tapahtuisivat paremmin. Ehkä otan tämän ohjenuoran käyttööni myös puoluekokousjärjestelyissä. Tehdään iloisella ilmeellä ja hyvällä fiiliksellä, mikä toivottavasti näkyy ja tarttuu myös kokousvieraisiimme kesäkuussa. Näin uskomme ja teemme sen eteen tällä Jyväskylässä ja koko Keski-Suomessa hartiavoimin töitä.

Tavataan iloisilla naamoilla varustettuina viimeistään kesäkuussa!

Annamaija Itäranta-Salminen