Koronakriisi on myös iso mahdollisuus

Ei niin pahaa jos ei jotain hyvääkin. Vanha sanonta on osoittautunut todeksi myös koronapandemiassa. Europarlamentaarikko Henna Virkkunen muistuttaa, että pandemia on nostanut muun muassa tieteen uuteen kukoistukseen ja herättänyt EU:n pohtimaan omaa huoltovarmuuttaan.

Kulunut vuosi on koronapandemian vuoksi ollut poikkeuksellinen ja monella tapaa kurja. Tuoreessa eurobarometrissä kolmannes EU-kansalaisista kokikin, että virusuhkan vuoksi asetettujen rajoitusten kanssa eläminen on ollut vaikeaa.

Mutta ei suomalaisille. Suomalaisista vastaajista puolet piti rajoitusten kanssa toimimista helppona ja lähes neljännes arvioi niiden jopa parantaneen elämänlaatuaan. Voitte uskoa että tämä tulos ällistytti monia kollegoitani.

Selityksiä tähän on varmasti ainakin kaksi. Suomessa on tilaa ja ihmiset pitävät luontaisestikin etäisyyttä, joten meillä ole tarvinnut asettaa läheskään niin kovia rajoituksia kuin monissa muissa maissa. Ja toisaalta moni on varmasti poikkeustilanteessa pysähtynyt miettimään elämänarvojaan, ajankäyttöään ja arjen valintojaan uudelta kantilta, ja kokenut sen ihan hyvänäkin.

Tiede nousi arvoonsa

Myös koko Euroopalle koronavirus on ollut pysäyttävä kokemus monesta näkökulmasta. Ensinnäkin se on nostanut tieteen ja tutkimuksen merkityksen taas arvoonsa. Koronapandemian taltuttaminen on ollut huikea kansainvälinen tieteen ponnistus, johon tuhannet ja tuhannet asiantuntijat ja tieteentekijät kaikkialla maailmassa ovat hakeneet ratkaisuja, ja löydöksistä on raportoitu lähes reaaliajassa. Tätä tutkimusta, ja erityisesti lääkkeiden ja rokotteiden kehittämistä on Euroopan unioni rahoittanut merkittävästi.

Eurobarometrin mukaan juuri tätä EU-kansalaiset Euroopan unionilta nyt eniten odottavat: työtä rokotteen saamiseksi. Ja se työ on käynnissä. Lupaavia tuloksia on saatu, ja ostosopimukset tehty yhteisesti niin, että myös suomalaiset saavat rokotteista heti oman osuutensa.
Toivottavaa on, että kriisi nostaisi taas tutkimustyön arvoonsa myös pysyvästi. Pitkään näytti siltä, että olimme liukumassa eräänlaiseen totuudenjälkeiseen ”post truth”-aikakauteen, jossa millä tahansa mielipiteillä voitiin ohittaa faktat. Nyt tässä näyttää tapahtuneen ainakin pieni käänne. Toivottavasti se voimistaa myös investointeja tieteeseen ja tutkimukseen. Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan rahoitus on Euroopassa yleisesti laahannut aivan liian alhaisella tasolla Aasiaan tai Yhdysvaltoihin verrattuna. Näin myös Suomessa.

Huomio huoltovarmuuteen

Yleensä suomalaiset ovat tavanneet ajatella, että meillä huoltovarmuuteen on varauduttu hyvin. Näin moneen Euroopan maahan verrattuna onkin, mutta kyllä kevät osoitti sen, että myös meillä valmiuksia ja käytäntöjä on syytä parantaa. Koko Euroopan tasolla koronakriisi on nostanut hyvin vahvasti keskusteluun omavaraisuuden, resilienssin ja niin sanotun strategisen autonomian.

Kevään koettelemukset osoittivat sen, kuinka riippuvainen Eurooppa on monissa kriittisissäkin tarvikkeissa, kuten lääkkeissä ja suojavarusteissa Aasian tuotannosta. Kriisin seurauksena kaikkia teollisuuden aloja tarkastellaan nyt yhä vahvemmin myös kriisinkestävyyden ja huoltovarmuuden näkökulmasta.

Tämä on tervetullutta, kunhan varmistetaan ettei pyrkimys käänny protektionismin puolelle, ja pidetään huolta reilusta kilpailusta. Euroopan unioni on ryhtynyt myös rakentamaan konkreettisesti yhteistä huoltovarmuusvarastoa, mitä ei aiemmin ole ollut.
Myös kansalaiset uskovat että kriisin seurauksena ostoja omalta lähialueelta tullaan lisäämään. Suomalaisista näin eurobarometrissä arvioi jopa 85 prosenttia.

Digiloikka yhdessä yössä

Yksi kaikkein näkyvin koronakriisin seuraus on ollut digitalisaation vauhdittuminen. Suomalaisilla tähän on ollut hyvät valmiudet: Meillä digitaalinen infra ja ihmisten taidot ovat maailman kärkeä. Moni on ottanut onnistuneesti digiloikan etätyön, -opiskelun ja -kokousten maailmaan.

Suomalaisista eurobarometrissä peräti 97 prosenttia uskoo koronakriisin seurauksena etätyön lisääntyvän, ja näin varmasti meillä tapahtuukin.

Edelleen kuitenkin tarvitaan investointeja nopeampiin verkkoyhteyksiin, ihmisten osaamiseen, kyberturvallisuuteen ja alan uusiin innovaatioihin. Euroopan unionin tavoitteena on, että peräti 20 prosenttia elvytysinvestoinneista kohdistetaan nyt digisektoriin. Tavoitteena on sekä parantaa palveluja että vahvistaa koko Euroopan kilpailukykyä.

Isokin muutos on mahdollinen

Kaikkine vaikeuksineen tämä vuosi on ainakin osoittanut sen, että myös isot ja nopeat muutokset ovat mahdollisia. Kokemus antaa pontta pyrkimykselle uudistaa Euroopan teollisuutta ja yhteiskuntia kohti hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä.

Suomi itse on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali jo 15 vuotta tätä aiemmin, vuonna 2035. Se on kova tavoite, mutta mahdollinen.

Luonnollisestikaan ilmaston kannalta ei riitä, jos vain Suomi tai Eurooppa vähentää päästöjään. Tänä syksynä kuitenkin myös Japani ilmoitti pyrkivänsä hiilineutraaliuteen niinikään vuonna 2050 ja Kiina vuonna 2060. Nämä ovat erinomaisen tervetulleita linjauksia, joihin odotamme myös Yhdysvaltoja taas mukaan.

Oikein toteutettuna hiilineutraaliuteen tähtäävä Euroopan vihreän kehityksen ”Green deal”-ohjelma voi olla meille uusi kasvuohjelma. Siksi sekä EU-budjetista että erillisestä EU:n elvytysohjelmasta nyt yli kolmannes aiotaan suunnata tätä tukeviin hankkeisiin. Suomella on tässä paljon mahdollisuuksia, sillä meillä on paljon puhdasta teknologiaa, kestäviä innovaatioita ja tuotteita, joille tämä avaa lisää vientimahdollisuuksia.

Teksti: Henna Virkkunen
Kuva: Mikko Mäntyniemi

Kirjoittaja on europarlamentaarikko

Kategoriat: Uusi Aalto 2/20