Ura urkenee opintoja ja töitä yhdistämällä
Eelis Loikkasen mukaan koulutus ja työmarkkinat täytyy uudistaa yhdessä. Muuten lahjakkaat nuoret karkaavat maailmalle.
Koulutusta ja työmarkkinoita ajatellaan usein kovin vanhanaikaisesti, ilman käsitystä siitä, millaista nuoren työelämään siirtyminen todellisuudessa nykyään on. Tätä mieltä on kokoomuksen eduskuntaryhmän viestintäsihteerinä toimiva 24-vuotias Eelis Loikkanen, joka on omakohtaisesti kokenut, miten vaihteleva työelämään johtava polku voi olla.
– Tämä on juuri sitä, miksi olen lähtenyt mukaan politiikkaan. Koen, että minulla on annettavaa aitojen ongelmien ratkaisemisessa, ja että niitä ratkaisemassa täytyy olla nuoria, joilla on tulevaisuuden kannalta myös eniten pelissä.
Loikkasella itsellään on monipuolinen kokemus koulutuksesta ja työelämästä. Hän on siirtynyt nopeassa tahdissa opintojen puolella kasvatustieteiltä kauppatieteisiin, työelämässä myyntitöistä viestintään ja eduskuntatyöhön, sekä politiikassa ruohonjuuritasolta eduskuntavaaliehdokkaaksi.
– Ei mikään oppikirjareitti, mutta tässä kohtaa oppikirjoja pitää kyllä muuttaa. Voin sanoa, että jos en olisi pystynyt ottamaan vastaan ensimmäistä työpaikkaani, en varmasti työskentelisi nyt myöskään eduskunnassa.
Loikkanen tarkoittaa sitä, että opiskelijat eivät välttämättä aina uskalla tarttua eteen tuleviin työmahdollisuuksiin, sillä heitä on peloteltu tutkinnon myöhästymisellä. Ratkaisu on kuitenkin jo silmiemme alla, Loikkanen uskoo.
– Jyväskylän yliopistokin pohtii kuumeisesti, miten elinikäistä oppimista edistetään parhaiten. Koulutus ja työmarkkinat täytyy uudistaa yhdessä. Täydennyskoulutus ja ammattitaidon päivittäminen voivat olla Suomen valtteja.
Loikkanen nostaa myös esiin, että opiskelijat ovat jo nyt merkittävä osa työvoimasta, mutta julkisessa keskustelussa se ohitetaan.
– Välillä opiskelijan tekemästä työstä saatetaan puhua kesätyöläisen puuhasteluna, jotta se ei menisi vielä oikean työn kategoriaan. Tämä ei kannusta ketään.
Vaarana aivovuoto
Loikkanen muistuttaa, ettei kyse ole ainoastaan nuorten kunnioittamisesta, vaan myös kilpailusta globaaleilla työmarkkinoilla.
– Jos koulutus ja työelämä eivät jousta nuoren tarpeiden mukaan, tapahtuu paljon puhuttua aivovuotoa ulkomaille. Vähättely, opiskelijan tulorajat ja nihkeät tutkintorakenteet ovat kaikki tässä myrkkyä. Lisäksi pitää muistaa, että nämä supistavat vaihtoehtoja myös heikommassa asemassa olevilta, omaa paikkaansa etsiviltä nuorilta. Kaikkia ei voi yrittää tunkea samanlaisen putken läpi.
Loikkasen puheessa käy jatkuvasti ilmi, ettei nuoria pidä supistaa yhdeksi yhtenäiseksi ryhmäksi, vaan jokainen ponnistaa koulutuksen ja työelämän haasteisiin omista lähtökohdistaan.
– Mahdollisuuksien tasa-arvoa täytyy vaalia jatkuvasti. Tekijöitä on paljon, mutta esimerkiksi nuorten jakautuessa ammattilliseen oppilaitokseen ja lukioon terveyserot alkavat kasautua vahvasti lukiolaisten eduksi.
Loikkanen sanookin, että ammattiin opiskelevat on jätetty tässä paitsioon: oikealle alalle ohjaaminen on voinut peruskoulussa epäonnistua ja jos opinnot eivät kiinnosta, ne eivät myöskään etene. Ammattikoululaiset myös keskeyttävät opintonsa lukiolaisia herkemmin.
– Ammatillisen koulutuksen reformi pyrkii ohjaamaan yksilöllisesti opiskelijaa oikeaan suuntaan, mutta tällä hetkellä muutosvaiheessa on ongelmia.
Erityisen harmilliseksi Loikkanen näkee tavat, joilla nuorille maalaillaan uhkakuvia. Työllistyminen on epävarmaa ja opinnot täytyy suorittaa mahdollisimman nopeasti, mutta samaan aikaan ilman työkokemusta ei töihin ole asiaa.
– Lopetetaan jahkailu ja tehdään välttämättömiä, joustavia työmarkkinauudistuksia. Sitten voidaan katsoa nuoria suoraan silmiin ja pelottelun sijaan kertoa mahdollisuuksista. Sanoa, että sinulle on täällä paikka, ja sinua tarvitaan.
Teksti: Kari Suomalainen