Ville Väyrynen: Kuunnellaan henkilöstöä
Viime aikoina Keski-Suomeakin on puhuttanut kaksi kansalaisten peruspalveluihin liittyvää huolta, hoivapalveluiden resurssit ja palomiesten uusi työaikamalli. Kummassakin tilanteessa tulee ulospäin vahva vaikutelma, että osasyy ongelmaan on työnantajan välinpitämättömyys työntekijän jaksamista ja sitä kautta ihmisten perusturvaa kohtaan.
Palomiehet ovat perinteisesti tehneet töitä rytmityksellä, jossa ollaan vuorokausi töissä ja kolme vapaalla. Tällöin rytmi on säännöllinen ja työvuoroista palautumiseen jää aikaa. 2017 siirryttiin Keski-Suomessa kuitenkin kaksivuorotyöhön uuden aluehallintoviraston aktiivityöaikatulkinnan vuoksi. Yhden työvuoron aikana aktiivityöaika ei saisi ylittää 12 tuntia. Tämän seurauksena työnantaja on tulkinnut, että on turvallisinta siirtyä kaksivuorotyöhön. Suurin osa (20/22) Suomen pelastuslaitoksista on kuitenkin käyttänyt hyväkseen mahdollisuuden hakea poikkeuslupaa vanhan työaikamallin jatkamiseksi. Nämä poikkeusluvat on myönnetty. Nykytilanne Keski-Suomessa on henkilöstön toiveiden vastainen. Sairauspoissaolot ovat lisääntyneet, työhyvinvointi on vähentynyt ja jopa irtisanoutumisia on tapahtunut. Palomiehet eivät koe palautuvansa riittävästi vuorojen välillä.
On aika kuunnella henkilöstöä nyt, kun heitä vielä on saatavilla.
Tilanteen ratkaisemiseksi on peräänkuulutettu paikallista sopimista. Kääntäisin tämän kuitenkin niin päin, että valtaosan pelastuslaitoksista jatkaessa vanhalla työrytmillä, Keski-Suomessa olisi nimenomaan syytä luopua paikallisesta ”sopimisesta” ja palata vanhaan työaikamalliin. Se on henkilöstön toive, paras malli heidän työhyvinvointinsa kannalta ja lisäksi 200 000-300 000 euroa halvempi vuodessa kuin tämänhetkinen ratkaisu. On aika kuunnella henkilöstöä nyt, kun heitä vielä on saatavilla.
Toinen huoli on heiluttanut koko valtakuntaa. Yksityisten hoivapalveluyritysten, etenkin yhden, toiminnasta on paljastunut vakavia puutteita lähinnä henkilökunnan alimitoitetun resursoinnin vuoksi. Tilanteesta seurannut räväkkä keskustelu on ollut tarpeen ja johtaa toivottavasti ikäihmisten hoidon laadun paranemiseen. Ratkaisuksi on ehdotettu hoitajien lukumäärään perustuvaa minimimitoitusta/asukas. Vanhusten vaatimat resurssit vaihtelevat kuitenkin kunkin asukkaan hoitoisuusluokituksen mukaisesti, joten ratkaisevaa onkin juuri tuo asukkaiden hoitoisuus, jonka tulisi määrittää tapauskohtaisesti kulloinkin tarvittavat hoitajaresurssit. Osassa laitoksista tullaan siis jatkossakin tarvitsemaan enemmän hoitajia, kuin tuo ehdotettu 0,7/asukas.
Tulisi määrittää tapauskohtaisesti kulloinkin tarvittavat hoitajaresurssit
Toinen ongelma, joka keskustelun kiihtyessä on tullut esille, on kuntien taitamaton kilpailutus ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti tai riittämättömyys. Kritiikki osuu osittain maaliinsa. Keskustelu on kuitenkin saanut erikoisiakin piirteitä, kun hoitolaitosten tekemiä laiminlyöntejä ja sopimusrikkomuksia on vieritetty kuntien syyksi. Tätä on perusteltu sillä, että kunnat ovat ostaneet palvelut liian halvalla ja tavallaan ajaneet yritykset pakkorakoon. Edellä kuvailtua rakoa ei kuitenkaan lakisääteisiä palveluja tuotettaessa saisi missään nimessä syntyä. Jos käytössä oleva malli niitä synnyttää, se pitää purkaa.
Hoiva-alalla toimii taatusti asiansa osaavia ja eettisesti vahvoja yksityisiä yksiköitä, jotka toimivat kustannustehokkaasti. Vastaavasti on olemassa julkisia toimipisteitä, joiden laadussa on kehittämisen varaa. Tilanne on silti omiaan osoittamaan, miksi juuri terveys- ja hoivapalveluiden altistaminen markkinatalouden laeille on usein ongelmallista. Näillä aloilla tulosta ei nimittäin mitata yksinomaan taloudellisena voittona vaan saavutettuna terveyshyötynä. Näistä usein varsin positiivisista tuloksista esimerkkeinä mainittakoon korkea eliniän odote, syövänhoidon tulokset, alhainen lapsi-/äitikuolleisuus ja vaikkapa ainutlaatuinen neuvolaverkostomme. En usko, että meillä suomalaisilla olisi näin hyvä tilanne jos nämä tulokset olisi tehty liiketaloudellinen voitontavoittelu etusijalla. Yrityspohjalla toimiessa joudutaan aina tekemään jonkinlainen kompromissi voitontavoittelun ja hyvän hoidon välillä. Sen meneillään oleva harmillinen hoivakotijupakka valitettavan hyvin osoittaa.
Ville Väyrynen, kirurgi ja eduskuntavaaliehdokas