Autot kuuluvat kaikille meille
Liikenteen päästöjen vähentäminen mietityttää maaseudullakin
Autoilu on noussut yhdeksi merkittävistä teemoista lähestyvissä eduskuntavaaleissa. Maaseudulla oma auto on välttämättömyys. Töihin, kauppaan, kouluun, harrastuksiin, lääkäriin, kaikkialle, on pääsääntöisesti kuljettava omalla autolla, koska julkista liikennettä ei yksinkertaisesti ole ja välimatkat voivat olla pitkiä.
– Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että maaseudulla ei oltaisi kiinnostuneita autoilun aiheuttamien hiilipäästöjen vähentämisestä, toteaa eduskuntavaaliehdokas Terhi-Simonen Jokinen Karstulasta.
Liikkuminen tulee väkisinkin muuttumaan, jotta päästötavoitteisiin pääseminen olisi mahdollista.
– Minusta norsu kannattaa syödä palasina. Itse ajan isolla vanhalla dieseldinosauruksella, mutta seuraan kiinnostuneena Facebookin sähköautoryhmässä keskustelua sähköautoista.
Simonen-Jokinen toteaa kuitenkin, että hänen kaltaiselleen hevosharrastajalle sähköautoista ei vielä löydy vaihtoehtoja, joilla ravikilpailumatkat olisivat mahdollisia.
– Sähköautoissa ei pääsääntöisesti ole edes vetokoukkuja tai sitten niiden vetokuorma on niin matala, että niiden käyttö vetoautona on käytännössä mahdotonta.
Ravireissujen lisäksi Simonen-Jokinen ajaa paljon niin työssään kuin vapaa-ajallaankin.
– Kilometrejä kertyy eläinlääkärin työssä, kun matkat asiakkaiden luokse ovat pitkiä ja kaikki eivät pääse tulemaan vastaanotolle paikan päälle. Lisäksi ajan paljon kokousmatkoja, kun pääosa esimerkiksi maakuntahallinnon kokouksista on Jyväskylässä. Näiden lisäksi lasten ja omat harrastukset vaativat autoilua ja joskus totta kai myös matkustellaan.
Erilaiset tulevaisuuden polttoainevaihtoehdot kiinnostavat.
”Sähkö on vain yksi vaihtoehto”
– Sähkö on vain yksi vaihtoehto. Enemmän kiinnostaa kaasuautoilu ja se voisi olla maaseudulla sähköä kiinnostavampi vaihtoehto, jos vain kaasun jakeluverkosto olisi olemassa. Vielä näin ei kuitenkaan ole.
Maakaasua tulee naapurimaasta putkea pitkin. Samaa teknologiaa hyödyntää biokaasu, joka jätteestä tuotettuna on hyvä kiertotalouden lopputuote. Se sisältää jopa liiketoimintamahdollisuuksia maaseudulle.
– Vanhat polttomoottoriautot voi kohtuukustannuksin muuttaa biokaasukäyttöön ja valtiolta saa tukeakin tähän muutokseen. Autokantaa Suomessa voisi uudistaa tuomalla Ruotsista kohtuuhintaisia ja hyviä vähän käytettyjä autoja, koska kotimaan markkinoille ei ole vielä vaihtoautokantaa biokaasuautoissa juuri muodostunut.
Sama hidastaa myös sähköautojen yleistymistä. Vaihtoautokanta on vielä vähäinen, mutta se lisääntyy pikkuhiljaa ja sähköautojen yleistymistä voidaan nopeuttaa veroratkaisuilla. Biodieselillä ja muilla vaihtoehtoisilla polttoaineillakin voi olla roolinsa hiilijalanjäljen pienentämisessä.
Tekniset ratkaisut ovat vain osa yhtälöä, jolla autoilun hiilikuormaa voidaan vähentää. Paljon on tehtävissä myös asenteita ja tapoja muuttamalla.
– Taloudellinen ajotapa säästää paitsi rahaa myös ympäristöä, muistuttaa Simonen-Jokisen vaalitiimiin kuuluva liikenneopettaja Petri Piispanen Karstulan Autokoulusta, kun häneltä kysyttiin ekologisemmasta autoilusta.
Autoilun päästöjä voi vähentää myös käyttämällä joukkoliikennettä ja kimppakyytejä.
– Olen alkanut käydä Jyväskylässä kokouksissa silloin tällöin linja-autolla, samoin lapseni käy välillä harrastuksissaan Jyväskylässä linja-autolla sen sijaan, että aina ajettaisiin omalla autolla, Simonen-Jokinen kertoo.
Hänen mukaansa kimppakyydit toimivat myös kokous- ja harrastusmatkoilla hyvin. Ja aina kannattaa automatkaa suunnitellessa miettiä, mahtuisiko joku toinenkin kyytiin vai pääsisikö itse hyppäämään toisen matkaan.
– Nyky-yhteiskunta vaan on niin kovin kiireinen, että usein se oma auto tulee valittua senkin vuoksi, että ei ”ehditä” odotella. Asioiden tärkeysjärjestystä pitäisi tässäkin asiassa miettiä uudelleen. Yksityisautoilun hiilipäästöt on tarkoitus puolittaa ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että etenkin nykyistä autokantaa käyttämällä joka toinen matka pitää jättää kulkematta tai käyttää vaihtoehtoisia kulkuvälineitä. Polkupyörä, kävely ja liikkumisen suunnittelu ovat osa uutta ajattelutapaa liikenteen päästöjen vähentämiseksi, maaseudullakin, Simonen-Jokinen toteaa lopuksi.
Teksti: Piia Saarenketo